Tämä blogi haisee

Haetko erityisen käyttökelpoista ja toimivaa parisuhteen mittaria? Tuntuvatko (yleensä naisen) tahtomat keskustelut parisuhteen tilasta turhilta ja turhan abstrakteilta? Tähän on olemassa erittäin hyvä keino, jolla saa samantien mitattua sen, kuinka pitkällä parisuhteenne on.

Yksinkertaisesti: Pieraise. En tarkoita nyt mitään mykkää hiihtäjää, joka suhahtaa kerran, vaan fanfaarinomaista, kunnolla kajahtavaa ja persposkia värisyttävää pierua. Tuota suolikaasun ilosanomaa, jota monta kertaa väheksytään ja väärinymmärretään.

Onko olemassa mitään suurempaa rakkaudenosoitusta kuin pieru? Tässä kohtaa suurin osa blogin naislukijoista on nenää nyrpistäen varmastikin jo lopettanut blogin lukemisen ja todennut että pitäköön poika pierunsa. Mutta mieti tilannetta näin päin: "Rakastan sinua niin paljon että voin antaa itsestäni ulos kaikki ominaisuuteni!" Samalla pieru on rinnastettavissa alastomuuteen. Mitään yhtä paljasta ei ole, missään muussa tilanteessa ei voi asettaa itseään haavoittuvampaan asemaan.

Tuoksu. Se tuo ihmisiä yhteen.

Näissä rakkaudentunnustuksissa on muutenkin eroja. Siinä, missä miehiset rakkaudentunnustukset ovat jopa välillä julkean kuuluvia, jopa mahtipontisia (välillä niinkin että tulevat lusikallisen kera) - ovat naisten vastaavat yleensä vienoja, lähes äänettömiä ja ujoja.

Nainen hihittää vienosti pieraistuaan tai naurahtaa pari kertaa, mutta punastuu heti mikäli pieru tulee "äänen kanssa". Miehelle äänetön pieru on taas lähes häpeän asia, äänekkäälle ja kuuluvalle pierulle virnistetään leveästi ja siitä ollaan ylpeitä.

Yhtä kaikki, vaalikaa parisuhteenne pieruja! Kun uskallatte varauksetta piereskellä saman peiton alla ilman, että kumpikaan pakenee, vaan ehkä annatte jopa pisteitä hajusta, äänestä tai muusta innovatiivisuudesta, voi hyvällä omallatunnolla todeta, että parisuhteenne on kestävällä pohjalla. Pieru itsessään voi olla "se jokin". Se jokin joka saa toisen tuntumaan tutulta, omalta ja turvalliselta.