Aina välillä lounaalla istuessaan kuulee mielenkiintoisia keskusteluja. Vielä harvemmin kirjoitan niistä blogiin, mutta kerta se on ensimmäinenkin.
Pari pöytää kauempana istuneen naiskaksikon keskustelu oli sen verran äänekästä että sen kuuli varmasti puoli ravintolaa. Naiset purkivat tuntojaan ja toinen nainen pääasiassa tilitti omasta miehestään. Yhteenvetona todettakoon, että:
Onhan se totta, että mies saattaa olla laiska ja saamaton. Nainen varmasti arvostaisi sitä, että kotiin tullessaan raskaan työpäivän jälkeen mies olisi tehnyt ruokaa tai edes käynyt kaupassa. Tiskitkin voisi tiskata ja laittaa paikoilleen. Tottakai, tätä varmasti arvostaisivat molemmat puolisot ja tämä varmasti helpottaisi kokonaisuudessaan yhteiselämää. Erittäin hyvä juttu myös että asiasta on keskusteltu jo monta kertaa ja on kerrottu miten pahalta naisesta tuntuu ja miten arvostaisi sitä että mies edes hieman näkisi vaivaa kodin eteen.
Tällaisilla alkutahdeilla lyötiin keskustelua käyntiin lounaspöydässä. Harvoin on yhden syy kun kaksi riitelee, vertaistukitapaaminen on sitten ihan kokonaisuudessaan erilainen tilanne. Tuntui jopa pahalta tätä tilannetta kertoneen naisen puolesta, sen verran pahoin mies ilmeisesti henkisesti naistaan murjoi. Koska ovat pariskunta, "se jokin" on todennäköisesti ollut olemassa, mutta nyt ilmiselvästi pikkasen hukassa. Rakkautta ei puheissa kuulunut, vaan läpi paistoi turhautuminen ja tuskastuminen miehen saamattomuuteen.
Onneksi tunnelma kuitenkin keveni ja saatiin jopa hieman hymynkaretta suupieleen - miehen tekemisien läpikäymistä jatkettiin hymy huulilla. Samoin keskustelun suunta oli kääntynyt, jos aikaisemmin keskusteltiin siitä ettei mies tehnyt mitään, nyt keskusteltiin siitä mitä mies teki.
Tiskattaessa käytettiin väärää tiskiharjaa ja pataa ei kertaakaan ollut jynssätty puhtaaksi. Miehen tiskaaminen näytti kuulemma niin surkuhupaisalta että joutui nauraen vieressä opettamaan miten tiskataan oikein. Sama juttu, kun mies oli tehnyt ruokaa. Jauhelihaa ja makaronia, ja makaroninkin oli keittänyt ylikypsäksi. Jauhelihakin oli sikanautaa, eikä pelkkää nautaa. Mausteetkin olivat purkista, sen sijaan että olisi kaupasta ostanut tuoreita yrttejä ruokaan. Miehelle oli moneen kertaan sanottu asiasta, eikä mies ollut siltikään korjannut tiskaustapoja tai ruoanlaittotottumuksia.
Kun lähdin lounaalta, enää ei harmittanut naisen puolesta. Harmitti heidän molempien puolesta. Tuskainen parisuhde on ahdistava molemmille osapuolille - jos parisuhteessa "se jokin" riittää, se varmasti kuolee pois myrkyllisessä ja arvosteluun pohjaavassa ilmapiirissä. Vertaistuki on tärkeää, mutta kaikkeen hullutukseen ei kannata mennä mukaan. Parhaallekin kaverille pitää voida sanoa rehellisesti mikäli toiminnassa on korjattavaa. Varsinkaan yksipuoleisen lynkkauskerhon tuomio ei varmasti rakenna toimivaa parisuhdetta.
Yksinkertaisesti, esimerkkitapauksen mies tuskin oli laiska ja saamaton. Ilmeisesti vaimolle ei vaan kelvannut mikään miehen aikaansaannos. Kun tarpeeksi haukkuu niin on sanomattakin selvää että tekemättä jää. Kiitos ja kehu korjaavat molemmat parempaa satoa kuin haukku ja hutkiminen. Parempi yksin ja sinkkuna kuin kiittämättömässä parisuhteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti