Tein uuteen asuntooni keittiöremontin heti muuton perään. Jätin tosin sähkö- ja putkityöt ammattilaiselle, kun itsellä ei sitä pätevyyttä ole. Muutoin monet jutut oli helppo hoitaa itse. Uusin samalla kodinkoneet, liesi sai väistyä keittotason ja erillisuunin paikalta ja massiivipuinen pöytätaso kruunasi uuden keittiön.
Samalla totesin, että jenkkijääkaappi on liian pieni ja uusin senkin. Uusi jääkaappi tuli paikalleen ja peruskoneeseen tottuneena oli led-valoilla varustettu valkoinen komistus kieltämättä siisti.
Sen hetken. Kunnes siitä tuli arkista. Pelästyin asiaa tänään kun avasin jääkaappia laittaakseni sinne sinappipullon. Hienot led-valot ja säädettävät hyllyt eivät tunteneet juuri miltään. Niistä oli tullut arkisia ja olin tottunut näkemään ne joka päivä.
Mietin, etä olen tainnut törmätä samaan parisuhteissa. Siihen, että niin kauan kun uudennäköiset led-valot kiinnostavat, niin kauan kiinnostaa seurakin. Tavallisuudesta on tullut sietämistä, erikoisuudesta kulutustavaraa. Kun käyt tavalliseksi, voidaankin pistää kumppani kiertoon. Onhan se ennen kuulumatonta että kotona maleksiikin se tavallinen mies pieruverkkareissa.
On karua että parisuhde perustuu monella liikaa tai pahimmillaan ainoastaan uutuuden viehätykseen. Ja monella parisuhde kariutuu avioeroon samasta syystä, uutuus loppuu ja arki tulee vastaan. Se jokin taitaa olla uutuus, jokin jota ei ole aikaisemmin koettu, jokin ulkoinen kemiatekijä eikä välttämättä se toinen ihminen. Arjen pitäisi olla yllättävää, vaihtelevaa, riemukasta ja täynnä menoa ja meinkinkiä. Kaikkea sitä mitä normaali arki itseasiassa ei ole. Arki on sitä tavallista elämää - sen kivan tyypin kanssa.
Uutuutta riittää avioliittoon ja lapsiin saakka, siten ettei ärsytyskynnys ylity, kun koko ajan joku asia uudistuu. Jompikumpi uhkaa erolla, toinen kosii. Saadaan uutta, jonka varjolla odottaa parempaa huomista. Mennään naimisiin ja arki uhaa vyöryä yli. Pyöräytetään "se pakollinen", joka pelastaa liiton ja antaa taas uutta. Nyt ei ehkä enää uhatakaan erolla vaan petetään ja haetaan uutta avioliiton ulkopuolelta. Ehkä pyöräytetään se toinen kakara, joka taas pelastaa avioliiton. Silti päädytään eroon tai kumppani jää kiinni pettämisestä.
Ei näin. Monet naiset kehuvat arvostavansa tavallisia miehiä. Tavallisia miehiä jotka eivät kuitenkaan kelpaa parisuhteeseen kuin yhdeksi illaksi silloin kun nainen on liian laiska runkkaamaan. Tavallinen mies, joka ei petä, joka ottaa osaa kotitöihin, osaa pitää vasaraa ja porakonetta kädessään ja käyttää niitä kun tarve on. Tämä mies ruuvaa hyllyt seinälle itse. Lisäksi se mies osallistuu lastenkin hoitoon ja päästää naisen tyttökavereiden kanssa ulos. Mutta ai perkele, ei se ole koko ajan uusi. Epämukava arkikin saattaa koittaa ja siksi ei käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti