Ei helvetti, mä en enää osaa seurustella!

Tein tämän varsin kauhistuttavan havainnon eilen illalla kun istuin pitkän ja tylsän kokouksen jälkeen odottamassa yhtä hyvää ystävääni kahvikupposen ääreen paikallisella huoltoasemalla. Ilta kymmenen aikaan keittiö oli mennyt jo kiinni ja tarjolla oli vain pakasteena uppopaistettuja koriruokia, joita reilu parikymppiset näyttivät nauttivan hyvällä ruokahalulla. On muuten pelottavaa, että uppopaistettu ruoka ja sen rasva tuoksuu niin hyvältä.

Kiinnitin huomiota yhdessä nurkkaloosissa istuvaan nuoreen pariin, joka keskusteli keskenään näyttämällä toisilleen hauskoja videoita messengerin tai muun vastaavan pikaviestisovelluksen kautta. Eli nykyisin treffeillä tai muutoin ulkona oltaessa ei siis tarvitse enää keskustella keskenään! Tai sitten pariskunta on ollut yhdessä jo niin pitkään että juttua riittää.

Lottokuponki. Hyvää treffiohjelman täytettä.

Ystäväni oli hieman myöhässä ja minulla oli aikaa odotella ja juoda kupillinen kahvia (jotta voisin sitten kaverini kanssa ottaa toisen hieman myöhemmin). Jatkoin tämän nuoren parin ihmettelyä. Nykyisin pariskunta voi viettää aikaa repimällä ja piirtelemällä lottokuponkeihin peniksen ja kirkkoveneen kuvia! Tämäkin on minulle uutta.

Ilmeisesti kissavideot loppuvat nopeasti kesken tai sitten uusia oli tullut varsin vähän sillä herra alkoi hetken päästä tehdä lähtöä. Piirtämättömät lottokupongitkin olivat loppuneet pöydästä. Mies muutaman kerran sanoi rouvalleen, että voidaan lähteä. Nuori nainen ei lotkauttanut korvaansa asialle, jolloin mies soitti pöydän toiselle puolelle ja esitti asiansa puhelimessa.

Minä kun olen ymmärtänyt, että puhelin on sitä varten, että oltaisiin keskustelukumppanin kanssa kategorisesti sellaisella etäisyydellä, ettei puhuminen onnistu ilman teknistä apuvälinettä. Näköjään itselle pieni päivityksen aika.

Lopulta miehellä alkoi mennä hermo ja alkoi naputella kynällä naisihmisen puhelinta, kuin rumpukapulalla rumpua. Lopulta naisellakin meni hermo ja hän huusi "V*ttu lopeta tai mä tungen ton sun perseeseen!" Tämän jälkeen he yksissä tuumin lähtivät huoltoasemalta, ilmeisen tyytyväisenä parisuhteeseensa.

Summa summarum - mä en oo niin pitkään aikaan käynyt treffeillä, että en näköjään osaa enää seurustelun aakkosia. Maailma on todellakin muuttunut.

Millaiset häät, sellainen pariskunta?

Mikä tekee hyvät ja onnistuneet häät? Pysähdyin miettimään asiaa taannoin kun kävin ystäväpariskunnan talvihäissä. Nykyisin Suomessa (varsinkin etelässä) talvihäät on aina riskialtis vaihtoehto. Riski siihen - ettei ole lunta, vaan mustaa ja harmaata sekä ainoa talvesta muistuttava seikka on pirunmoinen pakkanen ja räntäsade - on kiusallisen suuri. Tällä pariskunnalla tammikuun puolessa välissä kaikki meni kuitenkin täydellisesti nappiin.

Pysähdyin miettimään mitkä elementit tekevät häistä onnistuneet? Jos seuraa facebookin hääryhmiä, niin ainakin yksi vaatimus on suunnaton kriisi ja stressi jo vuotta ennen häitä. Samoin ongelmat sormuksen kanssa (näköjään mikään Suomessa toimiva kultakauppaketju ei osaa tehdä mitään asioita oikein..) sekä puku on tietysti väärää sävyä ja aina viikko ennen häitä. Tottakai kaasojen ja bestmanien kanssa pitää tulla ongelmia ja kriisejä, ne vaan kuuluvat asiaan.

Miksi siis pysähdyin miettimään tällaista? Koska se aika, mitä seurasin tämän pariskunnan häiden puuhaamista, näistä ongelmista ei vaikuttanut olevan tietoakaan. He olivat itse hoitaneet häät, ilman kaasoja ja bestmaneja. Ilman kriisejä siitä, että joku "feidaa" tai jättää tekemättä tai tulematta. He olivat suunnitelleet häitään vuoden - itselleen, olihan kyseessä heidän häät.

Jos jälleen katsoo häähullujen ryhmää, kaikilla on karkkibuffettia ja saippuakuplia, mallia haetaan "neljät häät ja ties kuinka monet kriisit" - ohjelmasta. Ohjelma on aikataulutettu minuutilleen ja perinteitä puristetaan hampaat irvessä, koska on pakko. Siksikö häistä usein tulee niin väkinäisiä? Vieraat pelkäävät mokaavansa?

Täällä ei. Hääpari oli selvästi kotonaan, vieraat viihtyivät ja myös tutustuivat toisiinsa. Taisi siellä yksi parikin löytää toisensa, mielenkiinnolla sivusta seuraan (perkele!!). Onnistuneet häät siis ainakin tässä tapauksessa (sekä omasta että muiden vieraiden mielestä) tulivat siitä, että hääpari teki juhlat vain itselleen. Ja kutsui sinne rohkeasti rakkaita ihmisiä juhlimaan kanssaan. Ei pakkopuheita, ei kliseitä, vaan iloisia, nauravia ihmisiä.