Haluan sukulaisen!

Treffailun ja deittailun ihmemaassa törmää monenlaiseen viheltäjään. Vaikka se onkin inhottavaa, Tinderissä on mahdollisuus rajata selkeät kukkuu-osaston ihmiset pois ja pyyhkäistä vasemmalle. Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että on asettanut itselleen rajat korkeammalle kuin yhden kauniin kasvokuvan verran.

Olen yhtäältä sitä mieltä, että kaikille tulisi antaa mahdollisuus, koska pelkän kuvan tai tekstinpätkän perusteella tuomitseminen on julmaa. Toisaalta taas harrastan itse sitä samaa ja raakkaan selkeästi ammattiapua tarvitsevia vasemmalle. Mitä nämä ammattiapua tarvitsevat ovat? Ne ovat esimerkiksi niitä, jotka ovat ilmaisseet selkeästi voimaeläimekseen puuman tai kertovat ennustavansa tulevaisuutta kristalleista tai miehen kivespusseista. (Kyllä, kaikki nämä esimerkit ovat tosia!)

Silti aina välillä tulee vastaan myös niitä tapauksia, joiden ei tulisi päästä seulasta läpi laisinkaan. Tällöin on kunnia käydä erikoisilla treffeillä ja jostain syystä näitä on sattunut kahdet tähän ihan lyhyen ajan sisään. Alkaa ilmeisesti ote herpaantua ja tulisi varmaan pitää pientä tauko Tinderin ihmemaasta.

Ensimmäiset olivat pari viikkoa sitten, kun tapasin itseäni hieman vanhemman naisihmisen kahvilan kuhinan taustoittamana. Nainen vaikutti varsin fiksulta, koulutetulta eikä ulkonäössäkään ollut sanomista. Hieman kieltämättä hämmensi, että nainen toistuvasti palasi kysymään perinnöllisistä sairauksista ja geneettisistä kysymyksistä. Oletin asian liittyvän hänen opiskeluunsa, olihan hän sentään genetiikan alalla töissä.

Lopulta paikalle saapui myös toinen nainen, jonka treffiseurani esitteli vaimokseen. Olin kieltämättä hieman hämmentynyt. Treffiseurani oli paljastunut yhtäkkiä naimisissa olevaksi lesboksi. Tässä asiaa hämmästellessäni treffikaverini kertoi kumppanilleen haastattelun sujuneen hyvin ja minun olevan sopiva tehtävään. Tässä kohtaa hätkähdin, mihin HEL*ETIN TEHTÄVÄÄN?

Kuulemma lapsen siittämiseen tietysti. Olin sopiva panemaan alulle lapsen naisen kanssa, joka oli ollut treffeillä kanssani. Tosin, ilman lähikontaktia joten tästä suurensuuri miinus. Geneettisesti terve ja sopivan värinen, joten hyvää isämateriaalia. Mieleeni tuli yksi hakaristiä palvonut kansakunta 1930- ja 40 luvuilta, jotka harrastivat rodunjalostusta suuremassakin mittakaavassa. Sanomattakin selvää, että treffit päättyivät lyhyeen. Herrasmiehenä maksoin kahvit.

Toisen kanssa kävi sitten perinteinen vahinko. Profiilissa oli äärimmisen hyvät kuvat, lähes jokaisesta kuvakulmasta otettu jotta arvailun varaan ei tarvinnut tarkemmin jättää. Normaalisti odotan, että profiilissa on joku "oma sana", mutta tässä kohtaa joustin periaatteestani. Ehkä ei olisi kannattanut.

Kieltämättä on karu tunne kun saapuu treffipaikalle ja rullaportaiden yläpäässä tajuaa, että kahvilan edessä seisoo vanha tuttu, entinen työkaveri ja entinen lähempikin tuttavuus. Liukuportaat tuntuivat kestävän ikuisuuden, kun samalla miettii että miten pääsee tilanteesta kävelemään ohi parin metrin päässä häämöttävistä liukuovista. Ja ei, naista ei tunnistanut kyseisistä kuvista. Valitettavasti.

Mistä tietää että kannattaa oottaa Tinder-treffeistä taukoa? Siitä, että Tinder joutuu etsimään uusia "svaipattavia" ympäristöstä. Silloin kannattaa poistaa sovellus ja kokeilla muutaman viikon päästä uudelleen.

Alkuhuumasta pieruverkkareihin

Tein uuteen asuntooni keittiöremontin heti muuton perään. Jätin tosin sähkö- ja putkityöt ammattilaiselle, kun itsellä ei sitä pätevyyttä ole. Muutoin monet jutut oli helppo hoitaa itse. Uusin samalla kodinkoneet, liesi sai väistyä keittotason ja erillisuunin paikalta ja massiivipuinen pöytätaso kruunasi uuden keittiön.

Samalla totesin, että jenkkijääkaappi on liian pieni ja uusin senkin. Uusi jääkaappi tuli paikalleen ja peruskoneeseen tottuneena oli led-valoilla varustettu valkoinen komistus kieltämättä siisti.

Sen hetken. Kunnes siitä tuli arkista. Pelästyin asiaa tänään kun avasin jääkaappia laittaakseni sinne sinappipullon. Hienot led-valot ja säädettävät hyllyt eivät tunteneet juuri miltään. Niistä oli tullut arkisia ja olin tottunut näkemään ne joka päivä.

Mietin, etä olen tainnut törmätä samaan parisuhteissa. Siihen, että niin kauan kun uudennäköiset led-valot kiinnostavat, niin kauan kiinnostaa seurakin. Tavallisuudesta on tullut sietämistä, erikoisuudesta kulutustavaraa. Kun käyt tavalliseksi, voidaankin pistää kumppani kiertoon. Onhan se ennen kuulumatonta että kotona maleksiikin se tavallinen mies pieruverkkareissa.

On karua että parisuhde perustuu monella liikaa tai pahimmillaan ainoastaan uutuuden viehätykseen. Ja monella parisuhde kariutuu avioeroon samasta syystä, uutuus loppuu ja arki tulee vastaan. Se jokin taitaa olla uutuus, jokin jota ei ole aikaisemmin koettu, jokin ulkoinen kemiatekijä eikä välttämättä se toinen ihminen. Arjen pitäisi olla yllättävää, vaihtelevaa, riemukasta ja täynnä menoa ja meinkinkiä. Kaikkea sitä mitä normaali arki itseasiassa ei ole. Arki on sitä tavallista elämää - sen kivan tyypin kanssa.

Uutuutta riittää avioliittoon ja lapsiin saakka, siten ettei ärsytyskynnys ylity, kun koko ajan joku asia uudistuu. Jompikumpi uhkaa erolla, toinen kosii. Saadaan uutta, jonka varjolla odottaa parempaa huomista. Mennään naimisiin ja arki uhaa vyöryä yli. Pyöräytetään "se pakollinen", joka pelastaa liiton ja antaa taas uutta. Nyt ei ehkä enää uhatakaan erolla vaan petetään ja haetaan uutta avioliiton ulkopuolelta. Ehkä pyöräytetään se toinen kakara, joka taas pelastaa avioliiton. Silti päädytään eroon tai kumppani jää kiinni pettämisestä.

Ei näin. Monet naiset kehuvat arvostavansa tavallisia miehiä. Tavallisia miehiä jotka eivät kuitenkaan kelpaa parisuhteeseen kuin yhdeksi illaksi silloin kun nainen on liian laiska runkkaamaan. Tavallinen mies, joka ei petä, joka ottaa osaa kotitöihin, osaa pitää vasaraa ja porakonetta kädessään ja käyttää niitä kun tarve on. Tämä mies ruuvaa hyllyt seinälle itse. Lisäksi se mies osallistuu lastenkin hoitoon ja päästää naisen tyttökavereiden kanssa ulos. Mutta ai perkele, ei se ole koko ajan uusi. Epämukava arkikin saattaa koittaa ja siksi ei käy.

Nainen: Haluatko että mies osallistuu kotitöihin?

Miehen kotitöihin osallistuminen on yksi klassisimmista parisuhteen kompastuskivistä ja riidanaiheista. Miestä ei tahdo saada siivoamaan tai tiskaamaan sitten kirveelläkään, rivi- tai omakotitalossa asuvat tietävät sen pihatöiden tuskan, joiden taakkaa se formuloita ja jalkapalloa tuijottava puoliso tuntuu todella nihkeästi jakavan.

Päältä ajettava ruohonleikkuri puuttuu vielä. Toisaalta, se tarvitsee hieman enemmän ajettavaa.

Kesät talvet tuntuu löytyvän joku tekosyy, minkä takia liimautua muutamaksi tunniksi kotisohvalle television ääreen, aina on joku mestaruussarja tai muu vastaava maailmaa tärkeämpi kilpailu käynnissä. Onhan se totta, television ääressä istumalla tuo sohvaperunaa muistuttava mies saattaa etäisesti päästä osalliseksi niistä adrenaliini- ja testosteronihuuruista, joita nuo kentällä tai kaukalossa kilvoittelevat pelaajat kokevat. Hiki siellä telkkarin ääressä ainakin haisee, hookoon sinisen ja arkijuuston kyllästämien uunimakkaroiden lisäksi.

Vaikka itsekin seuraan urheilua myös televisiosta, voin ymmärtää parempien puolisoiden tuskan siitä, kuinka vaikeaa on saada kuvaruudun eteen juurtunut mies ilman riitaa ja uhkausta erosta liikkumaan mihinkään suuntaan - toimintaan motivoitumisesta puhumattakaan.

Onneksi tähän suunnattomaan tuskaan on olemassa äärimmäisen käyttökelpoinen ratkaisu, jonka uhriksi olen joutunut itse. Ja sattumalta olen tämän miesmäisen ahdingon ja sudenkuopan todennut. Joudun siis ikäväkseni ja tuskakseni toteamaan, että kotitöistä on tällä keinolla tullut jopa hauskaa ja mukavaa. Olen menettänyt kaikki ne tekosyyt joilla voisin välttyä tietyiltä kotitöiltä. Etkö usko? Kurkataanpa asiaa hieman enemmän.

Monet niistä asioista joista miehet innostuvat, sisältävät erinäköisiä koneita tai laitteita. Paljon tietokoneella tai konsolilla pelaava henkilö on pysyvässä kilpavarustelun kierteessä, ostaessaan uusia pelejä, ohjaimia, lisäosia ja lisätarvikkeita, kuulokkeista lataustelakoihin lähtien. PC:tä pitää päivittää jatkuvasti. Jos miehellä on harrastusauto, siihen kuluu vähintään puolet kuukausipalkasta ja uusia työkaluja ja osia kaivataan vähän väliä että saadaan tuota parisuhdettakin paremmin huollettu kiituri vieläkin parempaan kiiltoon. Näissä tilanteissa "se jokin" kyllä taitaa olla pikemminkin miehen ja koneen välinen kipinä.

Yhteistä miehille siis ylipäätään on, että erilaiset koneet ja kapineet kiinnostavat. Haluatko että mies osallistuu kotitöihin? Osta siis miehelle jokin vekotin sitä varten. Vielä parempi, anna miehen ostaa se itse. Minulle kävi tässä asiassa ohraisesti - siivouksesta tuli hauskaa kun talouteen ilmestyi höyrypesuri (naura vaan) joka pöhisee ja suhisee. Pihatyötkin maistuvat kun pihaan ilmestyi Boschin oksasilppuri, joka kuulostaa pitkälle ylikasvaneelta majavalta oksia silputessaan.

Pahinta tässä on se, että ostin itse molemmat kapineet. Pihatöistä ja siivoamisesta tuli hauskaa ja olen kauhistunut ajatuksesta että hetkittäin jopa odotan että saan kaivaa varastosta jonkin elämää ilahduttavan kikottimen. Juuri valmistuneen keittiöremontin jälkeen huomaan, että tiskikoneen päälle laittaminen on hauskaa - voi kun sen vain täyttäisi tai purkaisi vielä joku muu. Ehkä siihenkin joskus keksitään kone.

Kun pallit lähti

Nyt ne sitten lähti. Tuon täällä asuvan kultaisennoutajauroksen pallit. Näin miehenä jotenkin suunnattomasti sympatiseeraan tuota koiraa ja sen kärsimystä. Sitä sopii vaan itselleen kuvitella miltä se tuntuisi jos saisi itse ensin piikin joka vaivuttaisi hitaasti spagaatin kautta uneen.

Herätessä tunne oli outo. Jotenkin kevyempi. Ihan kuin jotain puuttuu, mutta et täsmälleen osaisi sanoa mitä se olisi. Ihan jumalaton darra päällä, vaikka heräämislääke auttaakin tokkuraisuuteen.

Sitten se omistaja juttelee valkotakkisen naisen kanssa joka kertoo että kaikki meni hyvin. Paskat, huono olo on silti. Nyt se sitten auttaa autoon, ei kuulemma saa hyppiä itse. Yritän, mutta eipä siitä mitään tule. Sen verran vielä pöhnässä.

Kotimatkan oksettaa ja on paha olo. Nukuttaa. Jonkun lampunvarjostimen saan kaulan ympäri ja säikähdän joka kerta kun se tökkäsee johonkin reunaan. On vaikea hahmottaa sen rajoja missä se menee. Vihdoin pääsee omaan olohuoneeseen ja tutulle matolle pitkälleen. Vieläkään en tajua sitä mitä puuttuu. Kaikki selviää kun saan kaulurin pois.

En anna tätä ikinä anteeksi.

Mitä kaikkea Tinder voikaan tehdä?

On tämä nykymaailma vaan suunattoman helppoa ja kertakäyttöistä. Kaikesta on tullut kertakäyttöistä. Nykyisin ei ole enää tapana korjata hajonneita kodinkoneita, vaan vanha viedään Sorttiasemalle kierrätykseen ja ostetaan uusi. Onneksi sentään kirpputoreilla yritetään tehdä maailmasta hieman parempaa paikkaa ja kierrättää itselle tarpeettomaksi jäänyttä. Toisen roska on toisen aarre.

Parisuhteissa on sama juttu. Sen sijaan että korjattaisiin, pistetään puoliso kiertoon hetken mielijohteesta. Tinder ja muut netin deittisovellukset tuntuvat olevan puolisoiden kirpputoreja, toinen toistaan katkeroituneempia ja toinen toistaan enemmän hajalla olevia ihmisiä. Ei ihme, että harva tuntuu löytävän sieltä mitään pysyvää.

Parisuhteistakin on tullut hyödyntämisväline. Juttelin viime viikolla pitkäaikaisen ystävän kanssa, jonka vaimo haki juuri avioeroa. Vuosikymmen naimisissa, kaksi lasta ja nainen saanut lukea kaksi maisterintutkintoa alle ansiotyötä tekemättä. Nyt mies jäi työttömäksi ja nainen pääsi töihin. Seuraavalla viikolla ilmestyivät paperit keittiönpöydälle.

Lainkaan arvioimatta sitä, millainen heidän parisuhteensa on syvimmiltään ollut, on tilanne vähintäänkin mielenkiintoinen. Ensimmäisiä viitteitä tuli tästä kun yhtäkkiä kovasti vaimoa muistuttavia kuvia alkoi ilmetä Tinderissä reilu kuukausi takaperin. Match profiileineen katosi nopeasti kun asiasta kysyttiin, yhtä nopeasti nainen ilmoitti haluavansa eron. 

Tinder sopii siis ainakin hetkittäisen panoseuran löytämiseen (tätä hakevat myös naiset, turha kiistää), onnenonkimiseen ja kullankaivamiseen sekä myös näköjään pettävän puolison paljastamiseen. Miten homma menisikään, jos oikeasti löytyisi joku, jonka kanssa "se jokin" toimisi, vaikka sitten heti Tinderin kautta?

Ruoanlaiton evoluutio

Sananlasku sanoo, kyllä suomalainen mies ruokaa osaa laittaa. Näin osaavat myös muutkin. Aikanaan tätini nykyinen aviomies oli ensimmäisillä treffeillään tarjonnut mannapuuroa.

Ruoanlaitto saattaa kuitenkin käytännönläheisyyteen tottuneelle sinkkumiehelle olla yllättävän tuskaista. Ainoa tuttu kodinkone onkin mikroaaltouuni ja niitähän saa nykyisin jopa uunitoiminnolla, jotta pakastepizzankin saa mikrossa lämpenemään. Helpolla pääsee, eikö vain?

Ongelmia tuleekin siinä vaiheessa kun pitääkin potentiaaliselle kumppanikokelaalle kokata jotain miellyttävää ja itse tehtyä. Pakastepizza ei mene läpi, iskit sitten kuinka paljon arkijuustoa siihen päälle tahansa. Mikroateriat eivät toimi myöskään. Samoin jos yrität lämmittää Lidlin korvapuusteja mikrossa ja sanoa että ovat vielä itse tehtyjä. 

Tulen itse perhetaustasta, jossa ennen omaan kotiin muuttoa ei ole ollut mitään asiaa keittiöön. Näin ollen kaikki mitä olen opetellut, on opeteltu käytännössä täysi-ikäisenä. Unohdetaan tässä se yläasteen köksä, josta ei juuri apua ollut. Opinpahan pitelemään kauhaa ainakin oikein päin. 

1) Nakkinuudelit 

Nakkinuudelit toimii myös arkiruokana. Osta popsin grillinakkeja paketillinen ja pari pussia pihvimaustettuja nuudeleita. Jos syöjiä on kaksi, tuplaa määrät. Ei muuten maksa paljon, eli sopii myös opiskelijabudjetille. Tarvitset tähän grillimaustetta ja jos haluat, lyö paprikaa tms sekaan.

a) paloittele nakit. Saat vähän kokkifiilistä aikaiseksi. Jos käytät tuoretta paprikaa, paloittele se myös tässä vaiheessa

b) keitä nuudelit ohjeen mukaan kattilassa

c) paista nakit ja paprikanpalat pannulla pienessä määrässä voita (näin saat nakkeihin jotain makua)

d) mausta nakkipalat grillimausteella. Maista että on sopivasti

e) dumppaa nuudelit paistinpannulle nakkien sekaan ja jos vettä tulee pannulle paljon, lyö täysi hööki päälle ja paista sekoitellen niin kauan että vesi on haihtunut.

f) mausta ketsupilla ja tarjoile. Kelpaa varmasti kun on itse tehty.

2) Peruna-sipuli lihapullat

Tämäkin toimii arkiruokana oikein hienosti. Jos haluat tuunata, niin mausta rohkeammin tai tee perus vihersalaatti (tomaattia, ruukkusalaattia ja kurkkua) kylkeen. Käy ostamassa Lidlistä lihapullia. Ne ruotsalaiset lihapullat toimivat oikein hyvin. Lisäksi tarvitset reilunkokoisen pussin peruna-sipulisekoitusta. Kilonkin pussi säilyy pakkasessa kun suljet pussin vain hyvin.

Arkiruokana voit helposti lämmittää jäisen peruna-sipulisekoituksen mikrossa. Lyö lihapullat pannulle pieneen määrään voita ja paista. Kun peruna-sipulisekoitus tulee mikrosta, mausta suolalla ja pippurilla. Lyö paistetut lihapullat sekaan ja mausta ketsupilla ja sinapilla.

Jos haluat hifistellä tai sinulla on ruokaseuraa, paista peruna-sipulisekoitus pannulla ennen lihapullia. Muista pieni määrä voita jo tähän vaiheeseen. Tulee muuten hyvää. 

Molemmat reseptit on todettu tehokkaiksi ja toimiviksi. Samalla pääset irti myös mikron paheesta ja saat hyvällä omallatunnolla sanottua että on itse tehtyä ruokaa. Näistä minä aloitin, nyt paistan pihvejä itse leikatusta ulkofileen palasta. 

Muuttaminen on perseestä!

Miten taata että muuttaessa menee hermot varmasti ja pääsee suljetulle osastolle lataamaan akkuja hetkeksi?


Muuta kuten minä! Eli tee esivalmistelut seuraavasti:


1) Muuta kerran vuosikymmenessä.


Kyllä. Olen edellisen kerran muuttannut alle parikymppisenä ja silloin ei ollut muuttokuormaa mitä viedä mukana. Nyt, ensimmäisen kerran kämppää tyhjentäessä ja toista täyttäessä voi todeta että ei enää ikinä. (Tai niinhän mä lupaan...)


2) Rakastu tavaroihisi.


Mutta ei kuitenkaan siten, että hilloaisit kaapeissa jokaista rikkoutunuttakin esinettä ja kapistusta. Jätä silti vuosittaiset kaappien siivoukset tekemättä ja muista myös säästää puhelimien ja pleikkareiden pahvilaatikot. Saatathan myydä sen tuotteen tai kapineen vielä pois jollekulle. Toisaalta, tämä kaappien täyttäminen mahdollistaa suoraan sen, että niitä purkaessa ja tyhjentäessä tekee löytöjä. Samalla tulee myös ostaneeksi muutaman rullan jätesäkkejä.

Välivaihe muuttoremontista.

3) Rakenna kaikki "viimeisen päälle"


Ruuvaa kaikki kiinni niin, että pysyvät kiinni ikuisesti. Tee johtokeloista mahdollisimman siistejä ja laita ne nippusiteillä kasaan niin, että ovat ikuisesti kerällä. Näin kaikesta tulee mahdollisimman vaikea purkaa ja tulet samalla repineeksi irti puolet seinästä teknisiä laitteita purkaessa.


Miehekäs sisustusvinkki: Velcrotarralla saat kaukosäätimet nätisti paikalleen ja pois viemästä pöytätilaa, esimerkiksi pöytälevyn sivuun tai vastaavaan paikkaan. Tasaista pöytätilaa jää näin hyvin muuhun käyttöön. Mutta onpahan perkeleellinen järjestely purkaa! Varsinkin jos olohuoneen pöytä ei löydäkään paikkaa olohuoneesta seuraavassa asunnossa. ARGH!


4) "Kyllä sitä kerkee..."


Eli jätä muuttaminen, pakkaaminen ja edes sen valmistelu viime tippaan. Kellon käydessä on todella mukava huomata, että voi helvetti - tuollahan on vielä kolme kaapillista tavaraa, tai nämä lattiathan täytyy vielä pestä. Varsinkin jos olet ollut tunnollinen timpermanni ja rakentanut edellisen vinkin ohjeen mukaan kaiken kunnolla. Vaikeaa on.


Näillä ohjeilla, onnea muuttoon! Voin luvata, että hirveän usein ei ole hinkua muuttaa kun esivalmistelut hoitaa kunnolla.

Mies siivosi kerrankin

Miksi ekat treffit päätyvät vain olohuoneeseen saakka?


Jos naiselta kysyy millainen on klassinen sinkkumiehen asunto, varmasti kuulee sen stereotypian jonka mukaan olohuoneen pöydällä on nessua ja Niveaa ja verhoja ei ole avattu viimeiseen vuoteen. Tämän klassisen sinkkukämpän ainoat kotieläimet ovat todennäköisesti villakoiria, jotka asustavat laumana sängyn alla ja purevat sänkyyn pyrkivän nilkkoja. Siksi yleensä ensitreffeillä päädytäänkin vain sohvalle saakka.


Mieshän on yleisesti käytännönläheinen eläin. Treffit aiheuttavat pakollisen siivouspyrähdyksen, koska tulevaa treffikumppania varten on metsästettävä ja vangittava sohvan taakse karannut, villiintynyt sukkapari. Villiintyneen sukkaparin tunnistaa siitä, että se alkaa kasvaa epämääräisiä karvoja, joita pölyksikin voi kutsua.




Tiskikoneella voi samalla tiskata myös sen vuoren joka hallitsee tiskipöytää.

Muutenkin joutuu hieman pölyn kanssa tekemisiin. Telkkariruudusta kannattaa pyyhkiä pölyt sekä ehkä muutenkin imuroida. Se kapistus joka on yleensä pyöreähkö, kolme rengasta alla ja pitkä letku. Toisessa päässä suutin, jossa suhteellisen voimakas imu. Pitää meteliä päällä ollessaan. Ja ei, älä tunge sitä sinne. Nyt ei ole aikaa. Sitäpaitsi se sattuu.


Heti sen perään on ensin paikallistettava kaksi ehjää kahvi- tai teemukia ja tiskattava ne. Tämä vaatii erilaista ranneliikettä. Liikeen on oltava enemmänkin pyörittävä, ei niinkään hinkkaava kuin mihin on Nivean kanssa tottunut. Moni nokkela mies tässä kohtaa toteaa, että laittaa tiskikoneen tekemään rankan työn. Vinkkinä, en suosittele käyttämään nestemäistä Fairya tai muita vastaavia käsitiskiaineita koneessa ellet halua samalla pestä ja mopata keittiön lattiaa. Silti on fiksumpaa mopata lattia ihan siihen tarkoitetulla puhdistusaineella, voit helpommin kontrolloida vaahdon ja veden määrää. Tiskikoneella voi samalla tiskata myös sen vuoren joka hallitsee tiskipöytää ja samalla vaihtaa vaatteita tai tehdä muita siivousoperaatioita.


Sanomattakin on selvää, että tämä operaatio vie energiaa ja aikaa. Varsinkin kun harjoitusta ja rutiinia hommaan ei ole kertynyt. Tästä syystä makuuhuone jää yleensä siivoamatta, ylijäämätavarat tungetaan nopeasti mytyssä makuuhuoneen kaappiin ja ovi kiinni. Poissa silmistä, poissa mielestä. Siksi ekat treffit harvoin päätyvät olohuonetta pidemmälle. Varsinkaan miehen luona.

Kuusi tapaa pilata parisuhde

1. Muuta tai älä muuta

Muuttaminen se vaan on raskasta puuhaa. Sen verran raskasta että siihen on hajonnut jo monta parisuhdetta. Yhteen muuttaminen vaatii jo korkeampaa matematiikkaa. Etkö usko? No mietipä sitä tilannetta että kahden ihmisen tavarat pitäisi saada tungettua samaan asuntoon. Kaikkea on vähintään kaksin kappalein, sängyistä telkkareihin. Kämppään tulee tungosta kuin Ullanlinnanmäelle Vappuaattona.

Sama juttu jos muutetaan yhteiseen asuntoon tai taloon ihan muuten vaan, esimerkiksi töiden perässä. Tuplavahinko uhkaa, sillä työpaikan vaihtaminen yksi riski parisuhteellesi. Ongelmia siis on tuplasti luvassa.

2. Hommaa lapsi

Tarvitseeko tätä perustella? Minkä sille suusta työntää sisään, tulee paskana pihalle. Tässä Sampossa on valuvika, se tuottaa vain syömäkelvotonta sinappia. Siinä loppuu takuulla riemu ja ilo parisuhteesta. Lakanat eivät todennäköisesti heilu ensimmäiseen puoleen vuoteen. Paskat, ensimmäiseen kahteen vuoteen. Ja senkin jälkeen vaan sen verran että toinen saadaan alulle. Hieman riippuu toki siitä, että onko lapsi naisen esikoinen ja kuinka kaukana isovanhemmat asuvat. Kuitenkin tulokas on pahimman päädyn koliikkitapaus, jonka parkuminen porautuu sieluun pahemmin kuin Hilti betoniseinään. Naiselle lapsen hommaaminen saattaa olla "se jokin", mutta harvemmin se miehelle on. Mies arvostaisi sellaista Sampoa joka sentään tuottaisi kunnon Auran sinappia. Nam.

3. Vaihda työpaikkaa

Juuri kun on puolisosi oppinut luottamaan nykyisiin työkavereiheisi ja ymmärtämään ettei heistä ole uhkaa tuleekin yhtäkkiä uusi työpaikka ja se johtajan sihteeri Liisa. Tai nykyisen tasa-arvoisen avioliiton aikana, entäs jos sieltä hyökkääkin Jorma?

Työpaikan vaihdos vie rakkaaltasi aikaa, hermoja ja henkisiä voimavaroja. Entäs sitten kun nainen haluaisi rakkautta ja pussailua - mutta mies vain haluaa tehdä töitä? Mitä siitäkin tulisi, ei yhtään mitään! Parisuhteen aerodynamiikka muuttuu pysyvästi ja alkaa muistuttaa lentokyvytöntä, taivaalle tykillä ammuttua lintua - se menee sinne minne fysiikka määrää.

4. Mene naimisiin

Joku minuakin viisaampi on sanonut että parisuhde päättyy papin aameneen ja lasten saamiseen. Sen jälkeen naiset keskittyvät enää perheen hoivaamiseen ja lasten kasvattamiseen ja millekään muulle (hauskalle) ei enää jääkään aikaa. Mies on yksin ja alkaa jälleen muistua ne opiskelijan sinkkuvuodet yksiössä, tietokoneen edessä kun Nessua ja Niveaa kului litra- ja pakettikaupalla.

5. Rakenna talo

"Kuinka se voi viedä nyt niin kauan aikaa ja vaivaa se talon rakentaminen? Naapurin Gyllenböögelitkin palkkasivat lauman virolaisia raksaduunareita rakentamaan ja koko hommassa meni viikko!" Sitten ei enää päivällispöydässä puhutakaan kuin pelkistä rakennusvirheistä ja vuotavasta katosta tai vessasta jota ei saa vetää, kun se tulvii välittömästi yli. Sekin on miehen vika kun ei edes taloa osaa rakentaa kunnolla JA naisen aikataulussa. On muuten sama kuin etsisi hyvää ja halpaa ravintolaa, joka käyttää vain kotimaisia- ja luomuraaka-aineita.

6. Harrasta

Se on sanomattakin selvää että naiselle on vaikeaa ymmärtää miten totista ja aikaavievää harrastamista filatelia on. Ja säästetään yksi googletus: filatelia = postimerkkeily. On äärimmäisen kiehtovaa reissata ympäri maailmaa jahtaamassa uusia, hienoja postimerkkejä, varsinkin väärin leimattuja tai värivikaisia. Tuntuu kuin olisi mestarietsivä Sherlock Holmes ratkaisemassa suurta mysteeriä. Kyllä vaimon tulisi se nyt tajuta, harrastaahan sekin lasten kuskaamista vaikka mihin. Pakko sanoa, ettei kukaan parempi kiljumaan jalkapallokentän laidalla! Go kulta!

Onks pakko käydä treffeillä jos ei taho?

Aina välillä kuulee näitä kauhukertomuksia, kun joku kaveri on käynyt  treffeillä ja vastapuoli onkin ollut jotain ihan muuta kuin olettaa sopi. Tuoreinkin kuva on kolmekymmentä kiloa sitten ja finnejä on tullut samassa suhteessa kun hiuksia on kadonnut. Tai sitten vaan tuntee heti, ettei meistä kahdesta ole yhtään mihinkään - sillä kun sattuu olemaan vääränmuotoinen leuka.

Joskus sen tajuaa heti kättelystä (tai halista) - molempien tulisi olla napakoita. Ei niin napakoita että sormissa tai naamassa väri vaihtuu sinertävään,  mutta siten että oikeasti viestittää sitä "mukava tavata" - fiilistä! Pahin on se "kuollut lahna" - kättely. Kaikki tietävät vähintään yhden sellaisen ihmisen joka kättelee tällä tavalla. Tuntuu kuin rutistelisi käden muotoon rusikoitua pullataikinaa. Entäs jos molemmat sattuvat kättelemään tällä tavalla? Haluaisin nähdä sellaisen tilanteen ihan silkasta mielenkiinnosta miltä se näyttää. Onko se sama kuin kahden lerppamunan telakoitumisyritys?

Onnellisena elämänsä loppuun saakka? Yeah. Right. LOL!

Pakko myöntää, että omalle kohdalle ei ole tullut juurikaan niitä kauhutreffikokemuksia. Ehkä tuuri on ollut hyvä tai oma naama riittää karkottamaan pahimmat pois. Tosin yksi treffikumppani sai kunnon paniikkikohtauksen, itki ja hyperventiloi. Tietääkseni en kuitenkaan ollut niin ruma tai pelottava että ihan paniikkikohtaukselle aihetta olisi ollut. Suurin huolenaihe treffien jälkeen oli, ettei kai minulle vaan jäänyt kuvaa että hän olisi aina sellainen. Mutta silti, kerta toisensa jälkeen "se jokin" puskee esiin. Kelpaa treffeille muutamaksi kerraksi, mutta koitapa tässä sitten jotain pysyvämpää rakennella.

Treffeillä muuten tekosyiden keksiminen on inhottavaa ja vaikeaa. Voi yrittää pyytää kaveria soittamaan ja pelastamaan tuskasta ja ahdistuksesta, tai yksinkertaisesti voi valehdella että kotona on kultakala kipeänä, pitäisi jo mennä sitä katsomaan. Siinä säästää jopa ehkä tunnin aikaa ja tekee niin sanotusti kunniallisen exitin vaikeasta tilanteesta. Valitettavasti sen "hätävaravalheen" näkee vaan jo pitkälle ja moneen kertaan. Totuus "ettei sitä jotakin ole" on jo tiedossa vaikka taitavasti luukin sen piilottaneensa. Rehellisyys kantaa kuitenkin.

Mutta onko pakko käydä treffeillä jos ei tahdo? Vain siksi että niin on tapana tai niin kuuluu tehdä? Entä jos paikallisen marketin jonossa satun tapaamaan sen elämäni naisen? Tunteet roihahtavat jopa niin paljon että selkeästi molemmin puolin tekee mieli korkata kassahihna? Nohnoh, silti treffeille, käykääs nyt tunti tuijottelemassa kahvikuppia ja miettikää sitten vieläkö tekee mieli leikkiä sapelileikkejä.

Ei käy! Julistan täten vapauden käydä treffeillä tai olla käymättä! Treffeillä käynti ei saa olla edellytys tai vaade yhtään millekään - pikemminkin sen tulee olla välillä vältettävä ja inhottavalta tuntuva tilanne! Alas treffit ja suunniteltu suvun jatkaminen, ylistys spontaanille ihastumiselle!

Kun mies ei halua seksiä

Miehet haluavat parisuhteessa (tai parisuhteen ulkopuolella) vain harvoin seksiä. Itseasiassa, miehet haluavat seksiä vain sen kerran että mahdollinen jälkikasvu saadaan siitettyä. Seksi on kaikkea muuta kuin nautinnollinen juttu.

Harjoittelukin on turhaa, onhan tuo onnistunut viime vuonnakin kun tarve oli pakon kanssa seksiä harrastaa. Mutta minkä helvetin varten sitä harrastaa pitäisi, jos kerran kakaraa ei ole edes tarkoitus tehdä? Munaakin täytyy kumisukassa pitää, jolloin pahimmillaan turtuu ja lerpahtaa kuin puoliksi sulanut jäätelöpuikko.

Parisuhteen ulkopuolella tilanne on helpompi. Aina voi tehdä naiselle oharit ja juosta tarvittaessa karkuun. Vielä parempi on jos huitoo mennessään ilmaa ja huutaa itkunsekaisesti "ÄÄIITIIIIII!!!"  Nainen ei varmasti jää kaipailemaan perään. Jos jää, se on hullu ja sitä sietääkin juosta karkuun. Toinen vaihtoehto on valehdella, että on sukupuolitauti. Valitsee jonkun eksoottisen, niin naisella ei vahingossakaan ole sitä samaa, jolloin suunnitelma vesittyisi siihen.

Hyvä vaimo tai tyttöystävä ei vonkaa. Amatöörit harjoittelee ja jos esileikkejä tarvitaan, on jotain isosti vialla.

Parisuhteessa tilanne onkin sitten vaikeampi. Kieltäytymiseen ei oikein karkuun juokseminen auta. Pahimmassa tapauksessa lähtee puolet vastike- tai lainamaksuista. Se käy lompakon päälle. Kaikista parasta on kun antaa silloin tällöin periksi pitkällisen väsytystaistelun jälkeen. Helpoiten homma menee ohi, kun makoilee selällään ja antaa naisen hyppiä sylissä. Ottakoon mitä tahtoo. Miettii vaikka seuraavaa kalastus- tai metsästysreissua. Tai miksei siinä voisi selailla V8-magazinea kännykästä, tai jos Kauppalehti kiinnostaa enemmän niin miksei sekin käy.

Tärkeintä on että pitää oman pään kylmänä eikä vahingossakaan innostu asiasta. Avainasemassa on nautinnon minimointi ja muista, että mitä vähemmän eri aisteja stimuloit - sitä parempi. Pidä siis vaatteet päällä, raota kokovartalopyjamaa vain kriittiseltä alueelta. Valot pois päältä, parasta jos pidät silmät kiinni. Saatat hyvällä tuurilla jopa huijata naisihmistä että tykkäisitkin koko touhusta. Ja kädet omalla puolella!

Näillä vinkeillä saat aivan varmasti olla sinkkuna ja yksin - ja Se Helvetin Jokin ei varmasti ilmaannu ensimmäiseenkään parisuhteeseen. Muista välillä vaihtaa kättä kun toinen väsyy. Tulee tasainen treeni molemmille käsille.