Treffailun ja deittailun ihmemaassa törmää monenlaiseen viheltäjään. Vaikka se onkin inhottavaa, Tinderissä on mahdollisuus rajata selkeät kukkuu-osaston ihmiset pois ja pyyhkäistä vasemmalle. Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että on asettanut itselleen rajat korkeammalle kuin yhden kauniin kasvokuvan verran.
Olen yhtäältä sitä mieltä, että kaikille tulisi antaa mahdollisuus, koska pelkän kuvan tai tekstinpätkän perusteella tuomitseminen on julmaa. Toisaalta taas harrastan itse sitä samaa ja raakkaan selkeästi ammattiapua tarvitsevia vasemmalle. Mitä nämä ammattiapua tarvitsevat ovat? Ne ovat esimerkiksi niitä, jotka ovat ilmaisseet selkeästi voimaeläimekseen puuman tai kertovat ennustavansa tulevaisuutta kristalleista tai miehen kivespusseista. (Kyllä, kaikki nämä esimerkit ovat tosia!)
Silti aina välillä tulee vastaan myös niitä tapauksia, joiden ei tulisi päästä seulasta läpi laisinkaan. Tällöin on kunnia käydä erikoisilla treffeillä ja jostain syystä näitä on sattunut kahdet tähän ihan lyhyen ajan sisään. Alkaa ilmeisesti ote herpaantua ja tulisi varmaan pitää pientä tauko Tinderin ihmemaasta.
Ensimmäiset olivat pari viikkoa sitten, kun tapasin itseäni hieman vanhemman naisihmisen kahvilan kuhinan taustoittamana. Nainen vaikutti varsin fiksulta, koulutetulta eikä ulkonäössäkään ollut sanomista. Hieman kieltämättä hämmensi, että nainen toistuvasti palasi kysymään perinnöllisistä sairauksista ja geneettisistä kysymyksistä. Oletin asian liittyvän hänen opiskeluunsa, olihan hän sentään genetiikan alalla töissä.
Lopulta paikalle saapui myös toinen nainen, jonka treffiseurani esitteli vaimokseen. Olin kieltämättä hieman hämmentynyt. Treffiseurani oli paljastunut yhtäkkiä naimisissa olevaksi lesboksi. Tässä asiaa hämmästellessäni treffikaverini kertoi kumppanilleen haastattelun sujuneen hyvin ja minun olevan sopiva tehtävään. Tässä kohtaa hätkähdin, mihin HEL*ETIN TEHTÄVÄÄN?
Kuulemma lapsen siittämiseen tietysti. Olin sopiva panemaan alulle lapsen naisen kanssa, joka oli ollut treffeillä kanssani. Tosin, ilman lähikontaktia joten tästä suurensuuri miinus. Geneettisesti terve ja sopivan värinen, joten hyvää isämateriaalia. Mieleeni tuli yksi hakaristiä palvonut kansakunta 1930- ja 40 luvuilta, jotka harrastivat rodunjalostusta suuremassakin mittakaavassa. Sanomattakin selvää, että treffit päättyivät lyhyeen. Herrasmiehenä maksoin kahvit.
Toisen kanssa kävi sitten perinteinen vahinko. Profiilissa oli äärimmisen hyvät kuvat, lähes jokaisesta kuvakulmasta otettu jotta arvailun varaan ei tarvinnut tarkemmin jättää. Normaalisti odotan, että profiilissa on joku "oma sana", mutta tässä kohtaa joustin periaatteestani. Ehkä ei olisi kannattanut.
Kieltämättä on karu tunne kun saapuu treffipaikalle ja rullaportaiden yläpäässä tajuaa, että kahvilan edessä seisoo vanha tuttu, entinen työkaveri ja entinen lähempikin tuttavuus. Liukuportaat tuntuivat kestävän ikuisuuden, kun samalla miettii että miten pääsee tilanteesta kävelemään ohi parin metrin päässä häämöttävistä liukuovista. Ja ei, naista ei tunnistanut kyseisistä kuvista. Valitettavasti.
Mistä tietää että kannattaa oottaa Tinder-treffeistä taukoa? Siitä, että Tinder joutuu etsimään uusia "svaipattavia" ympäristöstä. Silloin kannattaa poistaa sovellus ja kokeilla muutaman viikon päästä uudelleen.
