Avoliittoon olen pari kertaa myös päätynyt. Tämä tarina kertoo muuttopäivästä joka kävi vielä siten, että nainen muutti luokseni. Kertarysäyksellä tuli pari pakettiautollista kalusteita, vaatteita jätesäkeissä sekä tavaraa joka odotti paikalleen laittamista. Voi sitä valokuvien ja koriste-esineiden määrää, joka Chiquitan banaanilaatikoissa lepäsi. Muuttopäivän ilta oli itsellä onnistuneesti vapaa (virka-aika töissä), kun taas silloisella avopuolisolla oli iltavuoro. Tämä siis tarkoitti sitä, että sain tuijotella banaanilaatikoiden, jätesäkkien sekä kokoamattomien Ikeahyllyjen erinäköisiä ja kokoisia kasoja ympäriinsä - tai ryhtyä tekemään tälle asialle jotain.
Harmaan massiivipuisen keittiöön tulleen hyllyn kokoaminen ilman ohjeita oli pienoinen operaatio ja se vaati suurempaa luovuutta saada se kasaan. Varsinkin kun muutamia ruuveja puuttui ja sopivaa avainta ei tahtonut löytyä mistään. Sen jälkeen vuorossa oli kirjahylly, josta tuli sopivasti olohuoneen tilanjakaja. Se onnistui jo hieman helpommin, mutta pari metriä korkeana Expedit-hyllynä sen kokoaminen yksin oli jonkunasteinen akrobatian taidonnäyte.
Välillä teki ihan hyvää syödä hieman ruokaa ja huilata hetki. Avovaimo pääsi vähän yli yhdeksän töistä, joten puolisen tuntia piti varata ajomatkaa että pääsee puolisoa hakemaan. Ehdin vielä purkaa ja laittaa paikalleen kaksi jätesäkillistä vaatteita sekä banaalilaatikollisen kirjoja, joiden sijainnista tai kohtalosta uskalsin edes arvailla. Koriste-esineet ja valokuvat - parasta kun avovaimo hoitaa itse niin tulee mieleisellä tavalla ja mieleiselle paikalle.
Olin saavutukseeni varsin tyytyväinen, 2/3 tavarasta oli löytänyt paikkansa tai koottu ja ehdin vielä ajoissa sovittuun paikkaan puolisoakin noutamaan. Saatoin siis onnitella itseäni varsin ahkerasta suorituksesta ja hyvästä päivästä.
Todellisuus on kuitenkin joskus tarua ihmeellisempää. Kotona alkoi mykkäkoulu, jonka syy selvisi seuraavana päivänä. En ollut mopannut lattioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti